Olin saanut Yurille helatorstaiksi paikan 3-luokan jäljelle Kuusjoelle. Etukäteen vähän hirvitti, varsinkin se jäljen pituus, kun aivan täysimittaista voittajajälkeä (1500 m) ei olla koskaan edes treenattu. Tänä keväänä treenit ovat muutenkin jääneet ihan minimiin - ehkä kolme jälkeä ja pari esineruututreeniä. Tottista on kyllä tahkottu vähintään kerran viikossa.

Koe alkoi jäljellä. Jana oli hyvin merkattu tasaiseen maastoon, jossa näkyvyys oli loistava. Yuri oli vähän muissa maailmoissa, eikä sillä näyttänyt olevan minkäänlaista hinkua jäljelle. Lähetin sen janalle, ja se otti muutaman laiskan askelen eteenpäin, minkä jälkeen haahuili janan vasemmalle puolelle takaisin alkuun. Lähetin uudestaan, ja Yuri eteni hieman pitemmälle, mutta jäi tutkimaan jotain hajua ja merkkasi (siis kusi) kunnon ruoputuksen kera!  Uudella käskyllä eteni janaa pitkin ja merkkasi toisenkin paikan. Janan keskimerkin jälkeen Yuri lähti jäljestämään oikealle ja minä perässä. Tuomari huusi takaisin janalle, ja minä kutsuin koiran, ja ajattelin, että se lähtisi jälkeä oikeaan suuntaan. Se menikin janan päähän, siitä vähän vasemmalle ja väänsi sonnat sinne!  Tässä vaiheessa olin aivan varma, ettei me ikinä päästäisi siitä janalta mihinkään. Tämän fiaskon jälkeen Yuri kuitenkin otti sen jäljen oikeaan suuntaan, ja lähti jäljestämään ihan hyvällä tarmolla.

Jälki eteni ensin tien suuntaisesti, minkä jälkeen tuli kulma oikealle. Kulma meni ihan hyvin, ja vähän sen jälkeen löytyi ensimmäinen keppi. Sitten jatkettiin pitkää suoraa ja tultiin piikkiin. Siinä Yuri haahuili moneen suuntaan, kunnes viimein lähti etenemään. Se meni nenä maassa ihan sopivalla vauhdilla, mutta kun seuraavaa keppiä ei tuntunut löytyvän, ajattelin, että se oli taas loikannut johonkin hirven jäljelle tms. No kyllä se seuraava keppi sieltä löytyi, tosin ajattelin, että taakse oli jäänyt jo parikin esinettä, kun matka tuntui niin pitkältä ja pari kulmaakin oli tehty. Kolmaskin keppi nostettiin, ja sen jälkeen maasto muuttui melkoiseksi ryteiköksi. Kaatunutta pikkukuusta ristiin rastiin, ja taas ehdin epäilemään, ettei koira olisi enää jäljellä. Ryteikön jälkeen löytyi kuitenkin taas keppi, ja jonkin ajan kuluttua myös kuutoskeppi läheltä tien reunaa. Aikaa oli mennyt n. 25 minuuttia, joten päätin lähteä vielä etsimään sitä puuttuvaa keppiä. Arvelin, että kakkonen jäi, koska ensimmäisen ja toisen löytyneen kepin väli oli niin pitkä. Lähetin koiran janalta uudelleen jäljelle, mutta Yuri oli asiasta ihan ihmeissään, eikä ollut ollenkaan halukas jäljestämään samaa jälkeä uudestaan. Tultiin kuitenkin yhteistuumin sinne piikkiin, enkä tiedä oliko koira enää sen jälkeen jäljellä, kun se kulki nenä ylhäällä. Yritin itse katsella, jos keppiä näkyisi, mutta ei ollut onnea. Jälkeenpäin jäljentekijä kertoi, että kakkoskeppi oli ollut parikymmentä metriä sen piikin jälkeen. En usko, että Yuri niin paljoa piikissä oikaisi, mutta jostain syystä keppi vaan jäi huomaamatta.

Viidellä kepillä, joista yksi oli kuutonen, oli kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet tulokseen. Koira tosin tuntui niin haluttomalta, etten uskaltanut esineruudusta ihmeitä toivoa. Se oli melko kuumissaankin tuon jäljen jälkeen, kun aamupäivä oli aika lämmin. Esineruudusta juteltiin kanssakilpailijoiden kanssa, ja sanoin, että tuo varmaan vääntää sonnat sinnekin, kuten vähän on tapana ollut... No, se homma tuli hoidettua jo ennen ruutuun menoa, joten siellä ei enää tarvinnut kyykkiä. Yhden kerran se kyllä nosti koipea siellä ruudussa. Yuri teki töitä verkkaiseen tapaan, ja kulki ihan omia polkujaan. Kaksi esinettä se sieltä viiden minuutin puitteissa nosti. Pisteitä esine-etsinnästä saatiin 19/30. Janalta tuli sen alkuhärdellin tuloksena vain 26/40 pistettä, ja esineistä yhden puuttuvan kepin myötä 110/130, joten maastopisteitä räävittiin kokoon yhteensä 155/200.

JK3 olisi ollut mahdollista saada, jos tottiksesta olisi tullut 70 pistettä. Tiesin jo etukäteen, ettei sellaisen laaman kanssa olisi tottiksessa mitään mahdollisuuksia. Yuri oli ensin paikallamakuussa, kun Manta-mudi suoritti liikkeet. Kertaakaan ei pk-kentällä oltu harjoiteltu paikallaoloa niin, että olisin piilossa. Tokossa sitä on toki treenattu, mutta siinä se kestää vain neljä minuuttia. Vähän siellä piilossa jännitti, että mitä koira touhuaa, mutta siellähän se oli makoillut ihan rauhassa koko ajan. Tämä olikin meidän tottiksen ainoa erinomaiseksi arvioitu liike. 

Seuraaminen oli hieman löysää koko ajan. Laukauksista Yuri vähän jopa nousi, ja tiivisti seuraamista. Henkilöryhmässä taisin itse jännittää, kun unohdin tehdä pysähdyksen kokonaan. Tuomari käski meidät uudestaan ryhmään, ja se sujui pysähdyksineen ihan kunnialla. Liikkeestä istumisessa Yuri jäi seisomaan.  Maahanmeno olisi kuulemma saanut olla nopeampi, puhumattakaan luoksetulosta, jossa koira ilmeisesti paineistui taas niin paljon, että hidasteli ihan urakalla. Juoksusta seisomaan jäämisessä se otti pari askelta käskyn jälkeen, mutta pysähtyi sitten. Tässä luoksetulo oli huomattavasti reippaampi, mutta olisi edelleen saanut olla nopeampi.

Noudot - se meidän murheenkryyni! Tasamaan noudossa on 3-luokassa kahden kilon kapula. Sain sen hädin tuskin heitettyä tarpeeksi pitkälle. Yuri lähti verkkaisesti kapulalle, mutta jäi sinne haaveilemaan, kun oli niin paineessa. Ei tuonut edes kolmannella käskyllä. Hyppynoudossa se lähti taas armottoman hitaasti, eikä tietenkään pystynyt ilman vauhtia hyppäämään esteen yli. Se siitä sitten. Estenouto meni ihan hyvin, paitsi että itse heitin kapulan esteen harjaa päin, mutta se onneksi kimposi kuitenkin sinne esteen taakse. Tästä tuli arvosteluksi hyvä, koska olisi saanut olla mennen tullen nopeampi. Eteenmenossa Yuri eteni taakseen katsomatta ihan reipasta vauhtia ja meni ensimmäisestä käskystä maahan nopeasti. No tuomari tietysti toivoi, että nopeutta olisi ollut lisää, joten erinomaista arvosanaa ei tästäkään herunut. Itse olin eteenmenoon kyllä tosi tyytyväinen.

Istumisen, tasamaan noudon ja hyppynoudon jäätyä puutteelliseksi ei tottiksesta herunut kuin 61/100 pistettä, joten koulutustunnusta ei saatu. Kyllä taas kiehui meikäläisellä, kun näki missä koomassa koira oli tottiksessa. Todella siis **tuttaa, kun tietää, että se osaa kaikki liikkeet, mutta kokeessa menee niin lukkoon, että jättää tekemättä. Jos jonkun ratkaisun tähän koiran korvien välissä olevaan ongelmaan löytäisi, niin elämä helpottuisi huomattavasti. Hyviä ideoita otetaan vastaan!