Olin treenaamassa hakua Hipsun kanssa hoffien koulutusleirillä kun sain tiedon, että Yurille on vapautunut paikka Hämeenkyrön jälkikokeesta 9.7. Jumpe oli leirillä alkuviikon turistina, mutta oli haettu hoitopaikkaan tiistai-iltana. Se sai siis levätä loppuviikon ja kerätä voimia kokeeseen. Lauantaiaamuna sitten starttasimme kohti Hämeenkyröä Hipsun jäädessä vuorostaan hoitoon.
Koe alkoi maasto-osuudella, ja ajelimme jäljen aloituspaikkaan. Ihailin matkalla upeita maastoja ja toivoin, että meidänkin jälki olisi sellaisessa harvassa männikössä, ja olihan se. Meidän jäljen numero oli 8, joten saimme tovin odotella tuomaria lähettämään meidät matkaan. Ilma alkoi olla jo aika lämmin, eli hellettä sillekin päivälle saatiin, vaikka vesisadetta odotin. Kun tuomari saapui paikalle, oli aika lähteä metsään.
Lähetin koiran janalle, ja se lähti etenemään määrätietoisesti ja otti n. janan puolessavälissä jäljen oikealle. Olin lähestulkoon varma, että se on takajäljellä, koska se on Yurille enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun se oli edennyt liinan mitan, oli kuitenkin pakko lähteä sen perään, ja sittenhän tuomari jo huutelikin takaisin janalle. Kutsuin koiran luo, ja se otti jäljen oikeaan suuntaan. Etenimme ihan hienosti ensimmäiseen kulmaan, joka oli oikealle. Kulmassa ei ollut ongelmia, ja jäljestys jatkui. Hetken kuluttua löytyi ensimmäinen keppi. Kepin jälkeen Yuri jatkoi suoraan, kunnes pysähtyi ja alkoi kovasti pyöriä ja ihmetellä. Ajattelin, että siinä saattaisi olla piikki, joten annoin koiran rauhassa touhuta. Se kuitenkin oli vähän omituinen ja työnsi kuononsa syvälle maassa oleviin "reikiin" ja oikein kaiveli sammalta kuonollaan. Kun se oli aikansa touhunnut, se jatkoi jäljestämistä samaan suuntaan kuin siihen asti. Tulimme metsätien laitaan ja Yuri kävi tiellä, palasi takaisin, ja lähti ikään kuin piikissä takaisin oikealle. Jäljestäminen oli kuitenkin aivan erilaista kuin ennen sitä sammaleen kaivelua. Nenä nousi maasta vähän väliä ja koira poukkoili edestakaisin. Kun aikani seurailin tätä ihmeellistä sinkoilua, huomasin, että koira seuraa jonkun eläimen jälkiä. Tai ainakin niin kuvittelin, sillä sammaleeseen oli painuneet sellaiset syvät pyöreät, ehkä peuran jäljet ja koira eteni tismalleen niiden mukaan. Tietysti hermostuin ja otin koiran pois tältä vääräksi olettamaltani jäljeltä. Vein sen takaisin janalle asti, mutta Yuri ei halunnut enää lähteä janalta jäljestämään. Kuljetin sitä myös toista suoraa koht siinä toivossa, että se bongaisi jäljen uudelleen. Tulimme siihen paikkaan, jossa koira kaiveli sammalta, ja kun itse oikein tarkkaan katsoin, niin näin siitä jatkuvat ihmisen jäljet, jotka menivät hieman eri suuntaan kuin minä olin koiran kanssa alunperin siitä jatkanut. Näytin Yurille yksitellen näitä jälkiä ja kehotin jäljelle, mutta koira oli niin kuumissaan ja hämillään koko tilanteesta, että ei lähtenyt lainkaan jäljestämään. Se seisoi vaan nenä ilmassa ja kun annoin jälki-käskyn jalanjälkeä näyttäen, se meni vain maahan. Mitään aikeita jäljen jatkamiselle sillä ei ollut. Pakollahan sitä ei jäljestämään saa, joten päätin valtavan ketutuksen saattelemana lähteä yhden vaivaisen kepin kanssa takaisin autolle. Koira autoon ja keppiä luovuttamaan, jolloin myös tajusin, että minulle ei ollut janalla annettu minkäänlaista paluuaikaa. Kun sain nähdäkseni jälkikaavion, mieleeni hiipi ajatus, että mahtoiko se koira sittenkin olla oikealla jäljellä siinä vaiheessa kun sen otin sieltä "peuran jäljeltä" pois. Toisin jäljestyskäyttäytyminen oli niin erilaista kuin ensimmäiselle kepille tultaessa, mutta suunta oli vähän sinne päin. Pitäisi tietenkin vaan aina luottaa siihen koiraan, mutta minkäs teet, omasta tyhmyydestä saa kärsiä.
Päätin harjoituksen vuoksi ottaa myös esineet, vaikka koira olikin aika kuumissaan. Ihmeesti se oli ruudussa jopa aika innoissaan, sitten kun pääsi sinne itsenäisesti työskentelemään. Lähetyksessä se ilmeisesti otti minusta paineita, koska ei lähtenyt ekalla käskyllä. Ei se myöskään edennyt suoraan kohti takalinjaa, vaan puolesta välistä ilmeisesti jo sai hajun kaukana vasemmalla olevasta esineestä (lapsen kenkä), jonka se kävi hakemassa ja luovutti kauniisti minulle. Toisella lähetyksellä se lähti taas vasemmalle, ja toi ruudun keskivaiheilta toisen esineen (pieni pehmolelu tms.). Ainiin, ja kävihän se totuttuun tapaan myös paskalla siellä ruudussa, en vaan enää muista missä vaiheessa!!! Kolmatta esinettä se ei ehtinyt löytämään ennen kuin aika loppui.
Kun kerran maastopisteillä ei todellakaan tulokseen ollut asiaa, ajattelin kokeilla tottistakin. Olihan siinä mukamas hyvä tilaisuus tehdä sellainen suoritus, jossa ohjaajaa ei jännittäisi. Sain Yurin jopa aika hyvin jäähdyteltyä varjossa ja märän pyyhkeen alla. Keli oli edelleen kuuma ja ukkospilvet lähestyivät. Sadetta ei ehditty meidän vuorolla saamaan, joten helteessä paarmojen kiusaamana tottis tehtiin. Yuri oli ensin paikallamakuussa, ja pysyi siellä maassa koko ajan, mutta oli kuulemma ollut hieman levoton, katsellut ympärilleen (epäilen pörriäisiä, joita Yuri kammoaa) ja nuuhkinut maata. Seuraaminen oli aika lötköä, Yuri piti pientä turvaväliä koko ajan. Tuli kuitenkin mukana ja teki perusasennotkin. Henkilöryhmään mentäessä se seurasi ihan hyvin, mutta ryhmässä pysähdyksen jälkeen se taas jäi. Liikkeestä istumisessa ei meinannut lähteä mukaani, eikä myöskään istunut, joten annoin toisen käskyn. Otin tämän tottiksen tietenkin treenin kannalta, joten käytin näitä lisäkäskyjä ja taakse katsomisia varmistaakseni, että koira tekee liikkeet. Maahanmenossa käskyä antaessani katsoin myös koiraa ja kumarruin vähän sen ylle. Yuri ei mennyt maahan tavallisella nopeudella, mutta meni sentään ekasta käskystä. Luoksetulo sen sijaan oli tooooosi hidas. Liikkestä seisomisessa kuulin ekan käskyn jälkeen, että koira tulee yhä perässä, joten annoin toisen käskyn. Yuri oli senkin jälkeen ottanut vielä muutaman askeleen, mutta pysähtynyt sitten. Luoksetulo tässä oli hieman reippaampi, mutta aika löysä sekin. Tasamaan noudossa koira ei lähtenyt ekalla käskyllä. Toisella lähti, hitaasti ja rauhallisesti, otti kapulan, pudotti sen kerran matkalla, mutta luovutti sitten tiiviisti eteen. Perusasento jäi vinoksi. Hyppynoudossa se tavallinen tarina. Ensiksi tarvittiin kaksi käskyä, että koira yleensä lähti. Se lönkytteli taas esteen eteen ja totesi, ettei niin läheltä voi hypätä. Yritin vielä antaa tuo-käskyn, jos se vaikka olisi kiertänyt hakemaan kapulan ja hypännyt takaisin, mutta ei onnistunut. Estenoudossakin tarvittiin kaksi käskyä lähtöön. Nouto oli hidas, mutta kiipesi mennen tullen ja luovutti kauniisti edessä. Perusasento oli jälleen vino. Eteenmenosta en uskaltanut paljoa toivoa noin vetämättömän koiran kanssa, mutta sehän osoittautuikin koko tottissuorituksen parhaaksi osioksi. Yuri seurasi valmistelevassa vaiheessa paljon paremmin kuin tähän asti, lähti käskyn saatuaan etenemään suoraan ihan kohtuullisella vauhdilla ja meni heti käskyn saatuaan maahan. Loppuasennotkin sujuivat ihan kiitettävästi, joten siitä tuli arvosanaksi erinomainen. Olisi siinä toki vauhtia saanut olla reilusti enemmän, mutta hyvin se näköjään on treeneissä oppinut, että eteenmenosta sen palkan saa. Menimme kuuntelemaan arvostelut (pisteitä 55), ja kun sen jälkeen seurautin koiran kentältä pois, se esitti sellaista treeneissä nähtyä mallikasta seuraamista kunnon kontaktilla, että täytyy vaan taas jäädä ihmettelemään, että miksei se voi tehdä sitä siinä koetottiksessa....
ja kapeasta etuosasta. 
Good sized, well set apart eyes. Very good neck, top- and underline. Front should be a little bit wider. Correct legs. Well set tail. Good coat. Ground covering movement. Nice temperament.
