Sunnuntaina pääsimme sitten viime hetken varapaikalle TamSKin kokeeseen Lempäälään, jossa tuomarina oli Ilkka Stén. Koe oli hallissa.

Paikalla makaaminen meni ihan moitteettomasti. Yksilöliikkeisiin mentäessä Hipsu seurasi kehään tosi nätissä kontaktissa, mutta itse seuraamisliikkeessä se alkoi väistää mua ihan oudosti. Ilmeisesti onnistun paineistamaan tämänkin koiran kokeessa omalla jännitykselläni. Seuraaminen oli siis ihan kauheata, ja ihan tuomarin armollisuudesta johtuen saimme sen 7 pistettä. :( Maahanmenossa ei huomauttamista. Luoksetulossa taas ne perinteiset kaksi pysäytyskäskyä, ja silti pysähdys meni aika pitkäksi. Seisominen oli ok, ja se aikanaan niin vaikea nouto onnistui ihan nappiin, vaikka kapula kumipohjalla pomppikin aika iloisesti. Kauko-ohjauksessa ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kolme käskyä, mutta sen jälkeen meni ihan kunnialla. Hyppy meni muuten ok, mutta istumiseen tarvittiin kaksi käskyä. Erityisen tyytymätön olin tuohon seuraamiseen, koska Hipsulla olisi todellakin normaalisuorituksella ainekset jopa kympin seuraamiseen (ainakin Sténiltä :)), mutta jostain syystä se meni lukkoon. Koko suorituksen ajan se oli vähän sellainen varovainen. :( 

1. Paikalla makaaminen 10
2. Seuraaminen 7
3. Maahanmeno 10
4. Luoksetulo 6
5. Seisominen 10
6. Noutaminen 10
7. Kauko-ohjaus 7
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 168 p. 1.palkinto, 3.sija

Hipsun tokot jatkuvat siis TK2:n metsästyksellä...

Hipsukkaisen kanssa päästiin vihdoin kesän vastoinkäymisten (4 peruutettua koetta ja pari pohjanoteerausta helteessä) jälkeen tokoilemaan avoimeen luokkaan. Kokeen järjesti Valkeakosken Kennelkerho ja tuomarina oli säälimätön mutta asiallisen arvostelun antava Riitta Räsänen. 

Seuraamisessa sain moitteita vasemman käden paikasta, eli se huiteli liikaa koiran pään vasemmalla puolella. Joku vino perusasento sinne sattui matkalle, muuten meni ihan kohtuunätisti. No maahanmeno oli pisteiden perusteella ihan kunnossa, ja tässä kuulemma seuraaminenkin oli ohjaajan osalta parempaa. :) Luoksetulossa Hipsuttimella on edelleen vaikeuksia pysähtyä, ja tälläkin kertaa tarvittiin kaksi käskyä pysäytykseen. Noudossa ei varastanut, mikä on plussaa, mutta vähän haluttomasti poimi sen kapulan ja toi aika hitaasti ja lisäksi perusasento jäi aika vinoksi. Kauko-ohjauksessa ei tarvittu ylimääräisiä käskyjä, mutta olisi saanut olla nopeampi. Hypyssä Hipsu lähti ekalla käskyllä, mutta pysähtyi esteen eteen, oli tulossa takaisin sivulle, mutta uudella käskyllä hyppäsi, istui ja tuli käskystä takaisin ihan nätisti. Paikallamakuu oli viimeisenä, ja Hipsun vierestä australianterrieri hilpaisi liikkeelle heti kun ohjaajat olivat ehtineet piiloon ja rivin toisessa päässä heeleri piippasi herkeämättä kuitenkin paikallaan pysyen. Hipsu pysyi siitä huolimatta paikallaan, eikä esittänyt mitään extratemppujakaan.

1. Paikalla makaaminen 10
2. Seuraaminen 8,5
3. Maahanmeno 10
4. Luoksetulo 7
5. Seisominen 9,5
6. Noutaminen 7
7. Kauko-ohjaus 9
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 173 p. 1.palkinto, 2.sija, oikeus siirtyä voittajaluokkaan

Olin treenaamassa hakua Hipsun kanssa hoffien koulutusleirillä kun sain tiedon, että Yurille on vapautunut paikka Hämeenkyrön jälkikokeesta 9.7. Jumpe oli leirillä alkuviikon turistina, mutta oli haettu hoitopaikkaan tiistai-iltana. Se sai siis levätä loppuviikon ja kerätä voimia kokeeseen. Lauantaiaamuna sitten starttasimme kohti Hämeenkyröä Hipsun jäädessä vuorostaan hoitoon.

Koe alkoi maasto-osuudella, ja ajelimme jäljen aloituspaikkaan. Ihailin matkalla upeita maastoja ja toivoin, että meidänkin jälki olisi sellaisessa harvassa männikössä, ja olihan se. Meidän jäljen numero oli 8, joten saimme tovin odotella tuomaria lähettämään meidät matkaan. Ilma alkoi olla jo aika lämmin, eli hellettä sillekin päivälle saatiin, vaikka vesisadetta odotin. Kun tuomari saapui paikalle, oli aika lähteä metsään.

Lähetin koiran janalle, ja se lähti etenemään määrätietoisesti ja otti n. janan puolessavälissä jäljen oikealle. Olin lähestulkoon varma, että se on takajäljellä, koska se on Yurille enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun se oli edennyt liinan mitan, oli kuitenkin pakko lähteä sen perään, ja sittenhän tuomari jo huutelikin takaisin janalle. Kutsuin koiran luo, ja se otti jäljen oikeaan suuntaan. Etenimme ihan hienosti ensimmäiseen kulmaan, joka oli oikealle. Kulmassa ei ollut ongelmia, ja jäljestys jatkui. Hetken kuluttua löytyi ensimmäinen keppi. Kepin jälkeen Yuri jatkoi suoraan, kunnes pysähtyi ja alkoi kovasti pyöriä ja ihmetellä. Ajattelin, että siinä saattaisi olla piikki, joten annoin koiran rauhassa touhuta. Se kuitenkin oli vähän omituinen ja työnsi kuononsa syvälle maassa oleviin "reikiin" ja oikein kaiveli sammalta kuonollaan. Kun se oli aikansa touhunnut, se jatkoi jäljestämistä samaan suuntaan kuin siihen asti. Tulimme metsätien laitaan ja Yuri kävi tiellä, palasi takaisin, ja lähti ikään kuin piikissä takaisin oikealle. Jäljestäminen oli kuitenkin aivan erilaista kuin ennen sitä sammaleen kaivelua. Nenä nousi maasta vähän väliä ja koira poukkoili edestakaisin. Kun aikani seurailin tätä ihmeellistä sinkoilua, huomasin, että koira seuraa jonkun eläimen jälkiä. Tai ainakin niin kuvittelin, sillä sammaleeseen oli painuneet sellaiset syvät pyöreät, ehkä peuran jäljet ja koira eteni tismalleen niiden mukaan. Tietysti hermostuin ja otin koiran pois tältä vääräksi olettamaltani jäljeltä. Vein sen takaisin janalle asti, mutta Yuri ei halunnut enää lähteä janalta jäljestämään. Kuljetin sitä myös toista suoraa koht siinä toivossa, että se bongaisi jäljen uudelleen. Tulimme siihen paikkaan, jossa koira kaiveli sammalta, ja kun itse oikein tarkkaan katsoin, niin näin siitä jatkuvat ihmisen jäljet, jotka menivät hieman eri suuntaan kuin minä olin koiran kanssa alunperin siitä jatkanut. Näytin Yurille yksitellen näitä jälkiä ja kehotin jäljelle, mutta koira oli niin kuumissaan ja hämillään koko tilanteesta, että ei lähtenyt lainkaan jäljestämään. Se seisoi vaan nenä ilmassa ja kun annoin jälki-käskyn jalanjälkeä näyttäen, se meni vain maahan. Mitään aikeita jäljen jatkamiselle sillä ei ollut. Pakollahan sitä ei jäljestämään saa, joten päätin valtavan ketutuksen saattelemana lähteä yhden vaivaisen kepin kanssa takaisin autolle. Koira autoon ja keppiä luovuttamaan, jolloin myös tajusin, että minulle ei ollut janalla annettu minkäänlaista paluuaikaa. Kun sain nähdäkseni jälkikaavion, mieleeni hiipi ajatus, että mahtoiko se koira sittenkin olla oikealla jäljellä siinä vaiheessa kun sen otin sieltä "peuran jäljeltä" pois. Toisin jäljestyskäyttäytyminen oli niin erilaista kuin ensimmäiselle kepille tultaessa, mutta suunta oli vähän sinne päin. Pitäisi tietenkin vaan aina luottaa siihen koiraan, mutta minkäs teet, omasta tyhmyydestä saa kärsiä.

Päätin harjoituksen vuoksi ottaa myös esineet, vaikka koira olikin aika kuumissaan. Ihmeesti se oli ruudussa jopa aika innoissaan, sitten kun pääsi sinne itsenäisesti työskentelemään. Lähetyksessä se ilmeisesti otti minusta paineita, koska ei lähtenyt ekalla käskyllä. Ei se myöskään edennyt suoraan kohti takalinjaa, vaan puolesta välistä ilmeisesti jo sai hajun kaukana vasemmalla olevasta esineestä (lapsen kenkä), jonka se kävi hakemassa ja luovutti kauniisti minulle. Toisella lähetyksellä se lähti taas  vasemmalle, ja toi ruudun keskivaiheilta toisen esineen (pieni pehmolelu tms.). Ainiin, ja kävihän se totuttuun tapaan myös paskalla siellä ruudussa, en vaan enää muista missä vaiheessa!!! Kolmatta esinettä se ei ehtinyt löytämään ennen kuin aika loppui.

Kun kerran maastopisteillä ei todellakaan tulokseen ollut asiaa, ajattelin kokeilla tottistakin. Olihan siinä mukamas hyvä tilaisuus tehdä sellainen suoritus, jossa ohjaajaa ei jännittäisi. Sain Yurin jopa aika hyvin jäähdyteltyä varjossa ja märän pyyhkeen alla. Keli oli edelleen kuuma ja ukkospilvet lähestyivät. Sadetta ei ehditty meidän vuorolla saamaan, joten helteessä paarmojen kiusaamana tottis tehtiin. Yuri oli ensin paikallamakuussa, ja pysyi siellä maassa koko ajan, mutta oli kuulemma ollut hieman levoton, katsellut ympärilleen (epäilen pörriäisiä, joita Yuri kammoaa) ja nuuhkinut maata. Seuraaminen oli aika lötköä, Yuri piti pientä turvaväliä koko ajan. Tuli kuitenkin mukana ja teki perusasennotkin. Henkilöryhmään mentäessä se seurasi ihan hyvin, mutta ryhmässä pysähdyksen jälkeen se taas jäi. Liikkeestä istumisessa ei meinannut lähteä mukaani, eikä myöskään istunut, joten annoin toisen käskyn. Otin tämän tottiksen tietenkin treenin kannalta, joten käytin näitä lisäkäskyjä ja taakse katsomisia varmistaakseni, että koira tekee liikkeet. Maahanmenossa käskyä antaessani katsoin myös koiraa ja kumarruin vähän sen ylle. Yuri ei mennyt maahan tavallisella nopeudella, mutta meni sentään ekasta käskystä. Luoksetulo sen sijaan oli tooooosi hidas. Liikkestä seisomisessa kuulin ekan käskyn jälkeen, että koira tulee yhä perässä, joten annoin toisen käskyn. Yuri oli senkin jälkeen ottanut vielä muutaman askeleen, mutta pysähtynyt sitten. Luoksetulo tässä oli hieman reippaampi, mutta aika löysä sekin. Tasamaan noudossa koira ei lähtenyt ekalla käskyllä. Toisella lähti, hitaasti ja rauhallisesti, otti kapulan, pudotti sen kerran matkalla, mutta luovutti sitten tiiviisti eteen. Perusasento jäi vinoksi. Hyppynoudossa se tavallinen tarina. Ensiksi tarvittiin kaksi käskyä, että koira yleensä lähti. Se lönkytteli taas esteen eteen ja totesi, ettei niin läheltä voi hypätä. Yritin vielä antaa tuo-käskyn, jos se vaikka olisi kiertänyt hakemaan kapulan ja hypännyt takaisin, mutta ei onnistunut. Estenoudossakin tarvittiin kaksi käskyä lähtöön. Nouto oli hidas, mutta kiipesi mennen tullen ja luovutti kauniisti edessä. Perusasento oli jälleen vino. Eteenmenosta en uskaltanut paljoa toivoa noin vetämättömän koiran kanssa, mutta sehän osoittautuikin koko tottissuorituksen parhaaksi osioksi. Yuri seurasi valmistelevassa vaiheessa paljon paremmin kuin tähän asti, lähti käskyn saatuaan etenemään suoraan ihan kohtuullisella vauhdilla ja meni heti käskyn saatuaan maahan. Loppuasennotkin sujuivat ihan kiitettävästi, joten siitä tuli arvosanaksi erinomainen. Olisi siinä toki vauhtia saanut olla reilusti enemmän, mutta hyvin se näköjään on treeneissä oppinut, että eteenmenosta sen palkan saa. Menimme kuuntelemaan arvostelut (pisteitä 55), ja kun sen jälkeen seurautin koiran kentältä pois, se esitti sellaista treeneissä nähtyä mallikasta seuraamista kunnon kontaktilla, että täytyy vaan taas jäädä ihmettelemään, että miksei se voi tehdä sitä siinä koetottiksessa....

Käytiin Hipsun kanssa ihan tyttöjen kesken Riihimäen näyttelyssä. Tuomarina oli romanialainen Roberto Schill, jolla näytti olevan tiukka linja, koska erinomaista ei juuri jaettu. Hipsulaisesta tuomari kuitenkin tykkäsi niin paljon, että se sai ainoana narttuna ERI:n ja SA:n. Samalta seisomalta Hipsu tuli siis valituksi avoimen luokan voittajaksi ja parhaaksi nartuksi, ja se sai myös SERTIN. ROP:ista ja VSP:stä kisattiin sitten yhdessä nuorten luokan uroksen Milahow Konjacin kanssa. Conusta tuli ROP ja Hipsusta VSP.

Arvostelu oli hyvä, ainoat moitteet tulivat korvista  ja kapeasta etuosasta. 

Well balanced. Very goog expression. Correct head. Earset a little bit in rear.  Good sized, well set apart eyes. Very good neck, top- and underline. Front should be a little bit wider. Correct legs. Well set tail. Good coat. Ground covering movement. Nice temperament.
AVO ERI1 SA PN1 SERT VSP

Olin saanut Yurille helatorstaiksi paikan 3-luokan jäljelle Kuusjoelle. Etukäteen vähän hirvitti, varsinkin se jäljen pituus, kun aivan täysimittaista voittajajälkeä (1500 m) ei olla koskaan edes treenattu. Tänä keväänä treenit ovat muutenkin jääneet ihan minimiin - ehkä kolme jälkeä ja pari esineruututreeniä. Tottista on kyllä tahkottu vähintään kerran viikossa.

Koe alkoi jäljellä. Jana oli hyvin merkattu tasaiseen maastoon, jossa näkyvyys oli loistava. Yuri oli vähän muissa maailmoissa, eikä sillä näyttänyt olevan minkäänlaista hinkua jäljelle. Lähetin sen janalle, ja se otti muutaman laiskan askelen eteenpäin, minkä jälkeen haahuili janan vasemmalle puolelle takaisin alkuun. Lähetin uudestaan, ja Yuri eteni hieman pitemmälle, mutta jäi tutkimaan jotain hajua ja merkkasi (siis kusi) kunnon ruoputuksen kera!  Uudella käskyllä eteni janaa pitkin ja merkkasi toisenkin paikan. Janan keskimerkin jälkeen Yuri lähti jäljestämään oikealle ja minä perässä. Tuomari huusi takaisin janalle, ja minä kutsuin koiran, ja ajattelin, että se lähtisi jälkeä oikeaan suuntaan. Se menikin janan päähän, siitä vähän vasemmalle ja väänsi sonnat sinne!  Tässä vaiheessa olin aivan varma, ettei me ikinä päästäisi siitä janalta mihinkään. Tämän fiaskon jälkeen Yuri kuitenkin otti sen jäljen oikeaan suuntaan, ja lähti jäljestämään ihan hyvällä tarmolla.

Jälki eteni ensin tien suuntaisesti, minkä jälkeen tuli kulma oikealle. Kulma meni ihan hyvin, ja vähän sen jälkeen löytyi ensimmäinen keppi. Sitten jatkettiin pitkää suoraa ja tultiin piikkiin. Siinä Yuri haahuili moneen suuntaan, kunnes viimein lähti etenemään. Se meni nenä maassa ihan sopivalla vauhdilla, mutta kun seuraavaa keppiä ei tuntunut löytyvän, ajattelin, että se oli taas loikannut johonkin hirven jäljelle tms. No kyllä se seuraava keppi sieltä löytyi, tosin ajattelin, että taakse oli jäänyt jo parikin esinettä, kun matka tuntui niin pitkältä ja pari kulmaakin oli tehty. Kolmaskin keppi nostettiin, ja sen jälkeen maasto muuttui melkoiseksi ryteiköksi. Kaatunutta pikkukuusta ristiin rastiin, ja taas ehdin epäilemään, ettei koira olisi enää jäljellä. Ryteikön jälkeen löytyi kuitenkin taas keppi, ja jonkin ajan kuluttua myös kuutoskeppi läheltä tien reunaa. Aikaa oli mennyt n. 25 minuuttia, joten päätin lähteä vielä etsimään sitä puuttuvaa keppiä. Arvelin, että kakkonen jäi, koska ensimmäisen ja toisen löytyneen kepin väli oli niin pitkä. Lähetin koiran janalta uudelleen jäljelle, mutta Yuri oli asiasta ihan ihmeissään, eikä ollut ollenkaan halukas jäljestämään samaa jälkeä uudestaan. Tultiin kuitenkin yhteistuumin sinne piikkiin, enkä tiedä oliko koira enää sen jälkeen jäljellä, kun se kulki nenä ylhäällä. Yritin itse katsella, jos keppiä näkyisi, mutta ei ollut onnea. Jälkeenpäin jäljentekijä kertoi, että kakkoskeppi oli ollut parikymmentä metriä sen piikin jälkeen. En usko, että Yuri niin paljoa piikissä oikaisi, mutta jostain syystä keppi vaan jäi huomaamatta.

Viidellä kepillä, joista yksi oli kuutonen, oli kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet tulokseen. Koira tosin tuntui niin haluttomalta, etten uskaltanut esineruudusta ihmeitä toivoa. Se oli melko kuumissaankin tuon jäljen jälkeen, kun aamupäivä oli aika lämmin. Esineruudusta juteltiin kanssakilpailijoiden kanssa, ja sanoin, että tuo varmaan vääntää sonnat sinnekin, kuten vähän on tapana ollut... No, se homma tuli hoidettua jo ennen ruutuun menoa, joten siellä ei enää tarvinnut kyykkiä. Yhden kerran se kyllä nosti koipea siellä ruudussa. Yuri teki töitä verkkaiseen tapaan, ja kulki ihan omia polkujaan. Kaksi esinettä se sieltä viiden minuutin puitteissa nosti. Pisteitä esine-etsinnästä saatiin 19/30. Janalta tuli sen alkuhärdellin tuloksena vain 26/40 pistettä, ja esineistä yhden puuttuvan kepin myötä 110/130, joten maastopisteitä räävittiin kokoon yhteensä 155/200.

JK3 olisi ollut mahdollista saada, jos tottiksesta olisi tullut 70 pistettä. Tiesin jo etukäteen, ettei sellaisen laaman kanssa olisi tottiksessa mitään mahdollisuuksia. Yuri oli ensin paikallamakuussa, kun Manta-mudi suoritti liikkeet. Kertaakaan ei pk-kentällä oltu harjoiteltu paikallaoloa niin, että olisin piilossa. Tokossa sitä on toki treenattu, mutta siinä se kestää vain neljä minuuttia. Vähän siellä piilossa jännitti, että mitä koira touhuaa, mutta siellähän se oli makoillut ihan rauhassa koko ajan. Tämä olikin meidän tottiksen ainoa erinomaiseksi arvioitu liike. 

Seuraaminen oli hieman löysää koko ajan. Laukauksista Yuri vähän jopa nousi, ja tiivisti seuraamista. Henkilöryhmässä taisin itse jännittää, kun unohdin tehdä pysähdyksen kokonaan. Tuomari käski meidät uudestaan ryhmään, ja se sujui pysähdyksineen ihan kunnialla. Liikkeestä istumisessa Yuri jäi seisomaan.  Maahanmeno olisi kuulemma saanut olla nopeampi, puhumattakaan luoksetulosta, jossa koira ilmeisesti paineistui taas niin paljon, että hidasteli ihan urakalla. Juoksusta seisomaan jäämisessä se otti pari askelta käskyn jälkeen, mutta pysähtyi sitten. Tässä luoksetulo oli huomattavasti reippaampi, mutta olisi edelleen saanut olla nopeampi.

Noudot - se meidän murheenkryyni! Tasamaan noudossa on 3-luokassa kahden kilon kapula. Sain sen hädin tuskin heitettyä tarpeeksi pitkälle. Yuri lähti verkkaisesti kapulalle, mutta jäi sinne haaveilemaan, kun oli niin paineessa. Ei tuonut edes kolmannella käskyllä. Hyppynoudossa se lähti taas armottoman hitaasti, eikä tietenkään pystynyt ilman vauhtia hyppäämään esteen yli. Se siitä sitten. Estenouto meni ihan hyvin, paitsi että itse heitin kapulan esteen harjaa päin, mutta se onneksi kimposi kuitenkin sinne esteen taakse. Tästä tuli arvosteluksi hyvä, koska olisi saanut olla mennen tullen nopeampi. Eteenmenossa Yuri eteni taakseen katsomatta ihan reipasta vauhtia ja meni ensimmäisestä käskystä maahan nopeasti. No tuomari tietysti toivoi, että nopeutta olisi ollut lisää, joten erinomaista arvosanaa ei tästäkään herunut. Itse olin eteenmenoon kyllä tosi tyytyväinen.

Istumisen, tasamaan noudon ja hyppynoudon jäätyä puutteelliseksi ei tottiksesta herunut kuin 61/100 pistettä, joten koulutustunnusta ei saatu. Kyllä taas kiehui meikäläisellä, kun näki missä koomassa koira oli tottiksessa. Todella siis **tuttaa, kun tietää, että se osaa kaikki liikkeet, mutta kokeessa menee niin lukkoon, että jättää tekemättä. Jos jonkun ratkaisun tähän koiran korvien välissä olevaan ongelmaan löytäisi, niin elämä helpottuisi huomattavasti. Hyviä ideoita otetaan vastaan!